HELSINGIN VÄESTÖNSUOJELUYHDISTYS RY GPS-OHJEET-5
Pelastuskoiraosasto, KM 20.02.2002
GPS eli Global Positioning System on maailmanlaajuinen satelliittipaikannusjärjestelmä, joka koostuu 24:stä maata kiertävästä satelliitista, kolmesta varasatelliitista, viidestä valvonta-asemasta ja GPS-vastaanottimien käyttäjistä. Järjestelmä on Yhdysvaltain puolustusministeriön kehittämä paikannusjärjestelmä, lähinnä sotilaskäyttöön.
Kukin satelliitti lähettää yksilöllisiä radiosignaaleja. Kun maan pinnalla otetaan vastaan tällainen signaali, voidaan sen kulkuajasta laskea etäisyys lähettäneeseen satelliittiin. Kun GPS-vastaanotin on laskenut etäisyyden 3-4 satelliittiin, se voi tämän perusteella laskea sijaintinsa maapallolla korkeuksineen.
GPS-paikannuksen suurin tarkkuus nykyisillä kuluttajalaitteilla on noin 10 metriä. Tarkkuus on oleellisesti parantunut parin vuoden takaiseen verrattuna, koska Yhdysvaltain puolustusministeriö on lopettanut siviilikäyttöön tarkoitettuun signaaliin tahallisen häirinnän. Käytännön tarkkuus, kun GPS:n antamat koordinaatit sijoitetaan esim. peruskartanlehdelle on luokkaa 50-100m. Mutta virhelähteitä on useita, kuten peitteinen maasto, joten hetkellinen tarkkuus voi olla paljon huonompikin.
GPS-vastaanotin ei siis ole kompassi – se tietää vain sijaintinsa mutta ei suuntaa.
Kun GPS:llä liikutaan maastossa suoraan eteenpäin se pystyy tosin määrittelemään kulkusuunnan, nopeuden ja kertomaan ilmansuunnat. Tämä sen takia koska laite laskee uudestaan sijaintinsa noin kerran sekunnissa ja vertaamalla tätä uutta sijaintia ja kellonaikatietoa sen muistiin tallentamiin edellisiin tietoihin, se osaa laskea em. asiat.

MUISTA! Opettele ensiksi kunnolla perinteellisen suunnistustaidon, eli maastokartan tulkinnan ja kompassin yhteiskäytön kartan kanssa, ennen kuin alat syventymään GPS:n saloihin.